Sinikka Juhola

Matkakirja 1840-luvulta

Kirjan kirjoittaja on Mary Shelley, englantilaisen runoilijan Percy Shelleyn puoliso.  Percy Shelley oli menehtynyt tapaturmaisesti aikaisemman Italian-matkan aikana.

 

Mary Shelley matkustaa nyt ystäviensä kanssa mm. Pohjois-Italiassa ja Itävallassa.  Tosin Po-joen tasanko ja mm. Venetsia kuuluivat tuolloin (vastahakoisesti) Habsburgien valtakuntaan.  Mary Shelley näkee kuitenkin selvän eron italialaisten ja itävaltalaisten välillä.  Hän rakasti Italiaa ja italialaisia.

 

Hämmästyttäviä ovat hänen sanalliset luonnonkuvauksensa. Ilman kameroita tai muita välineitä maisema piirtyy eteen selkeänä ja tietysti kokijan tunnetilan ryydittämänä.  Esim. Simplonin solan ylitys:  "Sää oli ihastuttava: Ei pilveäkään.  ....kesäinen maisema oli ylevä: äkkijyrkkiä kielekkeitä, majesteettisia jyrkänteitä ja paljaita huippuja, jotka kohosivat molemmin puolin vuoripuron uurtamaa laaksoa, jonkamukaisesti tie oli rakennettu. Vesiputoukset ärjyivät ympärillä ja männyt levittelivät suuria, säänpieksemiä käsivarsiaan, jotka myrskyt olivat vääristäneet omituisiin muotoihin. Myös tie saa lumettomuuden vuoksi enemmän kuin menettää, sillä silloin on mahdollista tarkastella paremmin niitä virtoja, joiden yli sillat kurottuvat, niitä eläviä graniittijyrkänteitä, joiden luolat tie läpäisee......”

 

Luonnonvoimien tuhot samanlaisia kuin tänäkin päivänä: “Rein oli noussut satoja metrejä ja vuoripurojen voimistamana repinyt tien, pyyhkäissyt sillat mennessään ja tuhonnut koko seudun.-----

tie mureni kauttaaltaan ja vuoren seinämä muuttui niin paljon, että kun tie rakennettiin uudestaan, reittiä oli vaihdettava monessa kohdassa.-----Ihmisten kädenjälkien vähäiset jäännökset olivat pyyhkiytyneet tyystin pois. -----Luonto määrää yhdellä voimainponnistuksella, että niiden on kadottava.”

 

Jokimaiseman kuvaus on Tonavalta: “Tonava kiemurteli alapuolisten kirjavien tasankojen halki. Ylempänä virta pyyhkäisi halki korkeiden kielekkeiden ja alempana se velloi majestettisesti eteenpäin. Sen kimaltelevat kareet erottuivat jo kaukaa ja ne soivat maisemalle elon ja ylevyyden, jota yksikään näkymä ei tavoita ilma vettä. “

 

Luonnon kuvausten ohella myös taideteokset saavat osuvan luonnehdinnan: “Kävimme ensimmäiseksi katsomassa Leonardo da Vincin haalistunutta, mutta verratonta freskoa. Miten turhia jäljitelmät ovatkaan!

Yhdessäkään niistä tai missään painokuvassa en ole koskaan nähnyt mitään, mikä muistuttaisi vähääkään Vapahtajamme ilmettä alkuperäisessä maalauksessa. Majesteettisuus ja rakkaus- nämä sanat kuvaavat sitä parhaiten- yhdistyneenä kaiken kavaluuden poissaoloon ilmaisevat jumalallisen olemuksen selkeämmin kuin olen milloinkaan nähnyt missään muussa teoksessa.”

Mary Shelley huomioi myös ihmisten käytöstapoja: Matkatessaan Ranskan maaperällä, lähellä Rhône-jokea

hän toteaa: “-----tavalliset ranskalaiset ovat kadottaneet suuren osan siitä tapojen arvokkuudesta, joka aikoinaan nosti heidät kaikkien muiden kansojen yläpuolelle. He eivät koskaan olleet kohteliaampia kuin italialaiset, mutta vaikka heidän käytöksensä olikin teennäisempää, he olivat leikkisämpiä ja tenhoavampia.

Kaikki se on muuttunut.

Toivon vilpittömästi, että ranskalaiset palaisivat sellaisiksi kuin aiemmin ja opettaisivat meille muille hyviä käytöstapoja, eivätkä jäljittelisi ja liioittelisi meidän virheitämme ja lisäisi niihin omaa leimaansa--------”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Ranskassa olen matkaillut kerran junalla, ja sain siitä elinikäisen kammon.
Englantia ei ymmärretä, tai ei haluta ymmärtää, taksikuskit huijaavat aina tilaisuuden tullen, ihmiset kiukuttelevat, rähisevät ja oikuttelevat.
Junan ylitettyä Espanjan rajan ja matkalaisten vaihduttua ilmapiiri ja asenne muukalaiseen muuttui heti.
Moitin Ranskaa tietenkin vain yhden reissun perusteella tuntematta maata sen tarkemmin, ja muilla voi olla toisenlaisia kokemuksia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ranska oli vielä ennen sotia maailman "lingua franca" - sananmukaisesti. Se oli ainoa virallinen kieli maailmassa. Diplomaattipiireissä se on osittain säilyttänyt asemansa näihin päiviin asti- Omassa 70-luvun ajokortissani lukee tekstit suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Ei muilla kielillä.

Tulee mieleeni Mika Waltarin 30-luvulla kirjoittama kirja "Matka Istanbuliin", jossa hän kuvaili junamatkaansa ja jossain Serbian tienoilla totesi, että "kommunikaatio matkustajien kanssa oli vaikeata, koska vain harvat puhuivat ranskaa."

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Äsken pikaisesti googlaamalla selvisi, että italia oli ilmeisesti ensimmäinen (indoeurooppalainen) kieli, joka sai oman akatemian, siis kielenhuollosta vastaavan instanssin. Ranska seurasi pian perässä ja muistan ranskan opettajani aikoinaan kertoneen, että kieltä vietiin alussa latinan suuntaan, joka oli se aikaisempi lingua franca. Ranska kuuluu muutenkin romaanisiin kieliin ja alussa kai ajateltiin, että latinalaistamalla karsittiin murteellisuutta.

Italiassa ongelma kai oli maan hajanaisuus ennen Garibaldia ja Espanjassa merten valtiuden menetys Englannille. Molemmat ovat myös "latinan tyttäriä", joten nekin olisivat voineet nousta maailmankieleksi. Saksalainen kielialue oli myös valtiollisesti hajanainen ja englantilaisilla ei ole vieläkään edes perustuslakia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #3

USA:n kongressissa äänestettiin yhteisestä kielestä siinä vaiheessa, kun valtio julistautui itsenäiseksi ja englanti voitti saksan yhdellä äänellä. Jos tulos olisi sattunut kääntymään toisin päin, puhuisimme ympäri maailmaa nyt saksaa kaikessa kanssakäymisessä englannin sijasta. USA on määrittänyt englannin kielen aseman uutena "lingua francana", mutta tuo tilanne syntyi vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Saksa olisi toki paljon loogisempi ja syvällisempään asia-analyysiin mahdollistava ilmaisumuoto kuin tuo omituinen kieliopiton ja eri kielikuntien kielistä sanalainansa ottanut kelttiläisellä fonetiikalla puhuttu sekasikiö, jota nimitetään englannin kieleksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kiitos. Yllä olevaan vastaukseeni googlailu täydensi jo kauan hautunutta aihetta niin, että sen saattoi uloskirjoittaa, http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/26...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset