Sinikka Juhola

Taikahuilu

 

Salzburgin tämänvuotinen Taikahuilu on mykistävä elämys, vaikka vain TV:n välityksellä nähtynä. Tämä ohjaus vastaa ehkä parhaiten oopperan henkeä: sadunomaisuutta. Mykistävän siitä tekee mielikuvituksen runsaus. Näyttämölle pano ja varsinkin puvustus ovat vertaansa vailla. Mieleen tulee lähinnä kommedia dell'arte-tyyli tai sirkus.

Kolme naista on puettu armeijan univormuihin, mutta tyyliteltyihin sellaisiin. Heillä on pitkäpiippuiset aseet kädessä, mutta ei niillä tähdätä ketään.  Naiset ovat lähinnä kuin Windsorin iloiset rouvat. Kolme poikaa pitkissä valkoisissa yöpaidoissaan odottavat isoisän satutuokiota ennen nukkumaanmenoaan.  Isoisä istuu nojatuolissa paksu satukirja sylissä.  Tamino makaa lattialla punaisessa takissa.  Hänellä on hassut viikset, jotka sojottavat kuin lakritsipötköt.  Yön kuningatar livertelee koloratuurejaan täysin valkoisessa asussa sarvikruunu päässään.

Sarastro on puettu shakettia tyylittelevään nuhjuiseen pukuun ja silinteriin. Papageno on lihakauppiaan apulainen veritahrainen esiliina edessään.  Papagenon esittäjä oli kookas mies, joten vaikutelmaa ketterästä soittoniekasta ei syntynyt.  Papagena sitävastoin oli oikea keikistelijä, koreissa kimaltavissa hamosissaan.  Heidän kohtaamistaan seurasi loputon jono lastenvaunuja työntäviä äitejä.

Pamina näytti lähinnä sirkushahmolta: pitkä vaalea hapsottava tukka, punainen silinteri päässä, minihameen pituiset monenkirjavat puhvihousut.  Hän oli tosiaan riemastuttava ilmestys.

Muut henkilöt, joita oli tosi paljon, oli myös puettu mielikuvituksellisiin asuihin naamioineen ja lasvomaalauksineen.

Kolme poikaa oli koko ajan tapahtumissa mukana, vaikka kuuntelivat isoisän kerrontaa.

Kun Tamino ja Pamina olivat selviytyneet kaikista koettelemuksista ja menivät käsi kädessä kohti valoa, halusi ohjaaja muistuttaa nykytodellisuudesta: taustalle heijastui pommien räjähdyksiä ja tankkien vyöryä....

Upea esitys!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Taikahuilu on ensimmäinen ooppera, jonka olen elämässäni nähnyt. Olin silloin 9-vuotias ja minulla oli ylläni valkoinen puku suorine housuineen, liivineen ja pikkutakkineen. Kävelin itse Etu-Töölöstä Bulevardille oopperaan ja sieltä takaisin iltamyöhällä. Helsinki oli silloin vielä hyvin turvallinen.

Muistan, kun isäni oli odottelemassa minua korttelin päädyssä Töölönkadun ja Museokadun risteyksessä takaisin tullessani. Tilaisuus käydä oopperassa oli koulun musiikinopettajan järjestämä. Muistikuvaksi on jäänyt mm. häkissä ollut papukaija kyseisestä esityksestä, mutta muutoin en paljon asusteista tai lavasteista y.m. enää saa mieleeni.

Käyttäjän juholasinikka kuva
Sinikka Juhola

Taikahuilu oopperaa suositellaan usein juuri lapsille sopivana. Mielestäni ohjaajat käsittelevät sitä kuitenkin milloin minkin aatteen tai filosofian välikappaleena, joista lapset eivät mitään ymmärrä. Lapsia hauskuttaa vain Papageno. Ooppera taipuu kyllä monenlaiseen tulkintaan, kaikkiin näkemyksiin on aineksia. Vuoden takainen moderni esitys käytti jopa 1920-luvun mykkäfilmin keinoja, jotka nekin sopivat; tosin ne tekivät oopperasta toisen teoksen.....

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset